tasa-arvoa lastentarhaan
yle fst esittää tänä iltana seportaasi-sarjasta jakson " tasa-arvoa tarhassa", ohjelma alkaa kello 21.00. ohjelmatiedot, jotka löytyvät hyvin varustetuista ohjelmaoppaista, ovat tällä kertaa sangen suppeat, joten varuilta kannattaa lukea folkhälsanin "ett mer jämställt dagis"-opas televisio-ohjelman tueksi.
http://www.folkhalsan.fi/PageFiles/26192/Ett%20mer%20j%C3%A4mst%C3%A4llt%20dagis.pdf
"
Vi vill gärna tro att vi behandlar flickor och pojkar lika, men forskning visar att så inte är fallet. Vi ser på och behandlar flickor och pojkar olika utgående från deras kön. För att jobba med genus och jämställdhet krävs det kunskap och medvetenhet om när och hur vi vuxna behandlar flickor och pojkar olika. Men det kräver också att vi vågar se över vår verksamhet, det vi gör tillsammans med barnen, ur ett genusperspektiv
"
så??
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Villi veikkaukseni näiden ihmisten käsityksestä tasa-arvosta: Tytöiltä ja pojilta tukahdutetaan kaikki sellainen käytös joka tulee heiltä luonnostaan.
Ja varsinkin pojilta.
yleinen harhakäsitys lienee tuo, ymmärtääkseni tasa-arvoisessa varhaiskasvatuksessa pyritään nimenomaan monipuolistamaan kasvattajien ja myös vanhempien suhtautumisia lapsiin. eli ei siis tukahduteta ominaisuuksia, vaan niitä kannustetaan tuomaan esille ilman ennakko-oletuksia sukupuolille sopivista käytöspiirteistä.
folkhälsanin materiaalista selviää tuo, ohjelma pitää kyllä katsoa, miten se kasvatustyö on sitten käytännössä toteutettu.
http://www.folkhalsan.fi/fi/startsida/Toimintamme/Voi-hyvin/Jamstalldhet...
Ja yleinen harhakäsitys on myös se, että biologialla ei ole mitään tekemistä miten miehet ja naiset ajattelee ja käyttäytyy. Sukupuoli ei ole mikään sosiaalinen konstruktio.
Jospa nyt painaisitte tämän kaaliinne. Ainoastaan Suomen, Ruotsin kaltaisissa feminismihouruloissa tälläinen ajattelu saa jalansijaa.
tuokin on osiltaan harhakäsitys, varhaiskasvatuksessa käytetään tuon sukupuolineutraalin kasvatuksen ( tai paremminkin tasa-arvoisen kohtelun ) lisäksi sukupuolisensitiivisiä menetelmiä runsaastikin.
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32351/Heikkinen_L...
"
Tutkijat ovat Pollackin (1999, 38–39) mukaan huomanneet, että poikavauvat ilmaisevat tunteitaan tyttövauvoja enemmän vastasyntyneinä ja monta kuukautta
sen jälkeen. Mutta jo kouluun mennessä pojat ovat menettäneet tai haudanneet
kykynsä tunteiden ilmaisuun. Mitä tällä välillä tapahtuu? Tutkimuksissa on havaittu kaksi tärkeää tekijää, jotka molemmat ovat yhteiskunnallisia käsityksiä ja
asenteita poikia kohtaan. Ensimmäinen on se, että poikien käyttäytymistä vahvistetaan häpeällä. Heidät laitetaan häpeämään tunteitaan ja tuntemaan niistä syyllisyyttä. Toinen syy voi olla se, että yhteiskunta kiirehtii poikaa eroamaan tunnetasolla äidistään yleensä jo alle kuusivuotiaana"""""
täällä lisää materiaalia illan ohjelmaa varten :
http://www.naisunioni.fi/index.php?k=15670
ohjelmassa lapset leikkivät sukupuolestaan riippumatta ohjaajien kanssa ensin äitiä, sitten isää ja lopuksi ollaan vielä oravia. tällainen sukupuoli- ja eläinneutraali roolileikki onkin aika mullistavaa ja ´rajoja rikkovaa!!1
Voit väitellä jonkun muun hyväuskoisen hölmön kanssa tästä asiasta. Voisin linkittää sinulle tuhat tutkimusta ja tulosta miten naiset eroavat miehistä.
Mutta kun en enää jaksa väitellä aiheesta feministien kanssa, koska heille tämä asia on lähes uskonnollista hurmiota ja kaikki faktat, tosiasiat kielletään kun ne eivät sovi omaan maailmankuvaan.
mistä otit herneen nokkaasi?
eihän tuossa folkhälsanin varhaiskasvatuspedagogiikassa nimenomaisesti peitellä tai peräti kielletä lasten sukupuolia, vaan ainoastaan ohjaajien ja vanhempien asenteita pyritään kehittämään lasten yksilöllisiä ominaisuuksia tukeviksi.
sukupuolineutraali varhaiskasvatus on terminä tietenkin harhaanjohtava ja sen tilalla voi aivan mainiosti käyttää tuota jo mainitsemaani tasa-arvoista kohtelua. sitten jo mainitsinkin, että lastentarhaohjaajilla on nykyisin käytössään monipuolisesti tutkimustietoutta poikien ja tyttöjen keskimääräisistä kehittymiseroista, jotka johtuvat ihan neurologisesta verkottumiserosta. siksi sukupuolisensitiivisyyttäkin tarvitaan lastentarhoissa tunnistamaan pojille ja tytöille ominaiset käytöspiirteet ja tarpeet.
googlella kun hakee hakusanoilla "girls boys brains wired difference", niin löytyy tuhansia ajankohtaisia tutkimuksia tyttöjen ja poikien aivojen verkottumiseroista jo vastasyntyneillä. neurolingvistiikka on myös hyvä hakusana.
"När jag hör "genusperspektiv", osäkrar jag min Browning!" Ordet kan nämligen vara ett synonym för feminism vilken i tur ofta betyder misandrism. Jag skulle aldrig låta feminister ta hand om mina barn, pojkar i synerhet..
Så?
google translate :
"Kun kuulen "sukupuolinäkökulmasta", kyseenalaista minun Browning! "Sana saattaa todellisuudessa olla synonyymi feminismi, mikä puolestaan tarkoittaa usein misandrism. Etten koskaan anna feministit hoitaa lapseni, pojat erityisesti .."
sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus on valtavirtaa, lastentarhanopettajan koulutukseen kuuluu nykypäivänä laaja oppimäärä sukupuolen sosiaalisesta ja biologisesta luonteesta. sinänsä tuo metodi ei siis edusta feministisiä oppirakenteita tai naistutkimusta, vaikkakin feministit sitä pedagogiikkaa kannattavatkin.
Se on tarkemmin ajatellen misandri eikä misandrism. Mutta asiasta vielä. On siis kaksi tavoitetta: yksilöllisyys ja sukupuolen huomioiminen. Ensinnäkin tavoitteet on vastakkaiset. Toiseksi, sukupuoli pitää huomioida jostain teoreettisesta viitekehyksestä käsin, ja se on usein feministinen, mikä on äärimmäisen huolestuttavaa. Kolmanneksi, miksi pitää korostaa juuri yhtä kategoriaa eli sukupuolta, kun on muitakin ja korostaminen tapahtuu muiden kustannuksella? Siksi poistan varmistimen Browningistani.
sukupuoli on tutkitusti lapsen ensimmäiseksi oppima sosiaalinen kategoria, joten on luontevaa kiinnittää varhaiskasvatuksessa huomiota sukupuolisensitiivisyyteen ja tietenkin tasa-arvoiseen kohteluun. vanhempien yhteiskunnallinen asema, etnisyys, ikä ja terveys ovat myös sosiaalisuuteen kasvamiseen liittyviä seikkoja, joilla on tietty merkitys identiteetin luojana. niitä ei kuitenkaan pitäisi ehdon tahdoin käyttää luonnollistettuina erottimina.
lastentarhaopettajien tai -ohjaajien koulutuksessa käsittääkseni ei feministisiä menetelmiä ( jos sellaisia edes onkaan olemassa ) painoteta, biologista tutkimustietoutta sukupuolten kasvamis- ja kehittymiseroista on runsaasti.
yksilöllinen kehittyminen ja sukupuolisensitiivinen kasvatus eivät välttämättä ole ristiriidassa eivät tavotteiltaan vastakkaisia. lapsilla on runsaasti sukupuolirajat ylittäviä taipumuksia, joita ns. perinteinen kasvatus on pyrkinyt karsimaan.
nyt pitää lähteä iltavuoroon, nu måste jag gå och jobba hela eftermiddagen och en del av kvällen..
tässä lisää oheismateriaalia illan dokumenttia taustoittamaan :
Taustoittaa hyvin ohjelmaa, mutta ohjelmassa on edelleenkin nähtävissä hyvin, että naistutkimuksen paradigmat kuultavat läpi.
Minut yllätten, Minnan sivuilla on miestutkija Ole Bredesenin "Uudet pojat ja tytöt - uusi pedagogiikka?".
"Tosiasiat osoittavat, että koulutusyhteiskunnassa tytöt ovat voittajia, he ovat parhaita kaikissa peruskoulun aineissa lukuun ottamatta liikuntaa ja 60 prosenttia korkean koulutuksen hankkivista ovat tyttöjä."
"Poikatutkimus on miltei olematonta, ja vain hyvin harvat päiväkodit ja peruskoulut ottavat toiminnassaan harkitusti huomioon poikien tarpeet. Tällä kirjalla yritän osallistua keskusteluun pojista ja heidän tilanteestaan tuoden mukanani sen tiedon, jota kaikesta huolimatta on olemassa. Keskustelemme siitä, miksi ongelmalliset lapset ovat aina poikia, miksi pojat ovat yliedustettuina erityisopetuksessa, miksi poikien koulumenestys on heikkoa, mitä miehet voisivat saada aikaan päiväkodeissa?"
sukupuolisensitiivisellä varhaiskasvatuksella on toki ymmärrettävistä syistä feministinen leimansa, teemaa kun ovat julkisuuteen tuoneet lähinnä naisunioni ja naistutkijat. käytännössä metodi ei ole kovinkaan kummoinen, eikä taida sisältää manipulatiivisiakaan elementtejä. lapsista ei siis tuon ohjelman perusteella kasvateta sukupuolettomia uiveloita eikä poikia kielletä olemasta poikia.
ymmärtääkseni sukupuolisensitiivisessä varhaiskasvatuksessa ohjaajien ja vanhempien itsereflektiolla ( :) ) on suurin painoarvo. lasten kanssa tekemisissä olevat aikuiset tarkastelevat siinä omia kasvatusmenetelmiään kriittisesti ja harkiten, jotta osaavat muuttaa kenties tarpeettoman sukupuolistereotyyppisiä käyttäytymismallejaan.
tuo "uudet pojat ja tytöt - uusi pedagogiikka" -raportti on jo noin kymmenen vuotta vanha ja on suotta hautautunut stm:n arkistoon. siinä on mielestäni merkittäviä huomioita nimenomaan poikien kasvatuksellisista haasteista ja poikien koulumenestymättömyyden vaikutuksista miesten sosiaalisiin ongelmiin. kannattaa itse kunkin käydä lukemassa.
ohjelma tulee uusintana tänään, 28. tammikuuta, kello 14.45. jos et ennätä katsomaan, niin ohjelman voi tallentaa digiboksiin tai dvd-soittimen muistiin.
kaiken varalta ohjelma löytyy nyt myös yle:n areenalta :
Itse suosittelen, että ensin katsoo ohjelman telkkarista, sitten Areenalta ja lopuksi vielä kolme kertaa digiboksista. Jos vielä omistaa VHS-nauhurin, ohjelman voi katsoa siitä tulevina vuosina, kunnes kosminen säteily tuhoaa nauhan (termodynamiikan toinen pääsääntö).
Kattelin toisella silmällä ohjelmaa ja onhan ne aika eksyksissä. Idea projektin vetäjällä näemmä on, että tyttöjä pidetään poikia alempiarvoisia ja isät erityisesti pitävät yllä tätä järjestelmää. Todellisuudessa erityisesti naiset pitävät yllä järjestelmää, jossa poikaa ohjataan tiettyyn rooliin tyttöjä enemmän.
Poikatyttö on siis okei mutta tyttöpoika ei ole, se on totta ihan niin kuin vetäjä sanoo, mutta syy ei ole se, että tyttöjä pidettäisiin alempiarvoisina vaan se, että tyttömäinen poika ei kelpaa naisille eikä muutenkaan. Siksi isä - ja äitejä - hirvittää, jos poika halua laittaa hameen kouluun.
Harhainen käsitys sukupuolista kääntää muissakin kohdissa asiat nurinniskoin. Minä säälin niitä poikia, jotka eivät selviä mankelin läpi ehjinä vaan alkavat oikeasti rakentaa identiteettiään en varaan, että poika voi ilman rangaistusta olla kuin tyttö.
Hiukan epäilyttää ylipäänsä, että feministejä päästetään analysoimaan huuhaateorioidensa perusteella lasten maailmasta ja päiväkodista kuvattuja videoita.
Toivottavasti mukana on tervejärkistäkin porukkaa, sillä varmasti jotain, ehkä moniakin käytäntöjä on hyvä muuttaa. Varovasti, sillä tytöt ja pojat ovat erilaisia ihan syntyjään ja aikuiset tietävät paljon näistä eroista alitajuisesti.
(Neill Straussin kirjan The Game saa suomennettuna hintaan €3:90, jos haluaa tutustua maailmaan, johon pojat nykyään heitetään aika valmistautumattomina ja tulevaisuudessa vielä valmistautumattomampina, jos heidät saadaan uskomaan, että he ovat kuin pippelillä varustettuja tyttöjä. https://www.suurikuu.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=951...)
niinhän tuossa ohjelman puolenvälin maissa todetaan, että poikien oletettu status laskee ( vanhempien silmissä ), jos hänessä ilmenee feminiinisiä piirteitä. poikien roolimalli on siis rajoitetumpi jo varhaislapsuudessa. ei siis ihmekään, että miehille kehittyy helposti itsetunto-ongelmia ja sosiaalisten taitojen puutteessa mm. joko kokonaan erakoitumista tai parisuhdeväkivaltaista käytöstä.
synnynnäisistä, lajityypillisistä, sukupuolipiirteistä ei vielä voida johtaa yksiselitteisiä evoluutiopsykologisia loppupäätelmiä, sillä kulttuurin ja sosiaalisen rakentumisen merkitys käyttäytymiseen ja jo mainittuun muotisanaan eli itsereflektoitumiseen on merkittävää luokkaa. joissain pelimiesten dominoimissa baarikulttuureissa alfa-urokset toki odotetustikin jylläävät, mutta suurin osa miehistä ja naisista arvostaa edelleen alitajuisestikin melko tasaista arjen viettoa ja turvallisuutta.
poikia ei siis ole syytä kasvattamalla kasvattaa pelimiehiksi iskemään joka ilta uusi nainen biologisten "tosiasioiden" vuoksi, vaan mieluummin poikienkin roolimalleja ja toimintatapojen kirjoa tulisi kannustaa laajentamaan.
Suosittelen Straussin kirjaa erityisesti niille, jotka kuvittelevat, että poikia kannattaa kasvattaa pelimiehiksi. Tosin en usko, että paljon kukaan ajattelee niin ainakaan omista pojistaan.
Kirjassa laajennetaan The Gamea niin tyylikkäästi - eli hiukan pinnallisesti - koskemaan nykykulttuuria kokonaisuudessaan, kuin voi NYT:n ja Rolling Stonen toimittajalta kuvitella. Hienoa kulttuurikritiikkiä erityisesti siksi, että näkökulma on yleensä kulttuurikritiikissä ohitettu "edistyksellisempien" näkökulmien tieltä.
---
Kritiikkini ydinkohdat on luettavissa tuolta muutama viesti ylempää. Puolen tunnin ohjelman perusteella on mahdoton sanoa, kuinka oikeassa olen. Selvää kuitenkin on, että en ihan väärässä. Selvää on, että näiden uudistajien maailmankuva on yksipuolinen ja usein päin honkia.
"Idea projektin vetäjällä näemmä on, että tyttöjä pidetään poikia alempiarvoisia ..."
Ohjelmassa oli pinnalla se, mitä Ole Bredesen sanoo feministiseksi selitykseksi.
"Näitä poikia, ja ylipäätään yleensä poikia, pidetään kuitenkin etuoikeutettuina. He vaativat ja saavat huomiota ja voimavaroja, kun taas tyttöjen odotetaan sopeutuvan yhteisöön huolimatta siitä, mikä heidän oma kokemuksensa tilanteesta on. Monissa tutkimuksissa osoitetaan, että
tytöille annetaan jopa vastuu siitä, että he kontrolloivat poikia tai toimivat puskureina kurittomien poikien välissä.
Konservatiivisia feministisiä kertomuksia on alettu viime aikoina kritisoida siitä, että niissä pidetään niin tiukasti kiinni sukupuolten välistä suhdetta selittävän kuvansa totuudellisuudesta, että on vaikeaa saada kerrotuksi sukupuolesta sellaisia tarinoita, joiden ydinajatuksena ei ole tyttöjen ja naisten alistaminen."
tuo on tietysti totta, omiin teorioihin voi tulla sokeaksi ja luottaa niiden kaikkivoipaan yleistettävyyteen. siksi tällaiset seportaasin kaltaiset esittelyohjelmat ja keskustelupalstat tuovat palautetta itse teorioiden soveltajille, jolloin heillä on mahdollisuus korjata virhekäsityksiään.
joka tapauksessa tuossa ohjelmassa esitetyt menetelmät ja huomiot eivät mielestäni ole mitenkään radikaalin äärifeministisiä tai aivopesun luonteisia, vaan melko normaalijärkistä itsereflektiota. lapset oppivat matkimalla ja tiedostamattomatkin stereotypiat painuvat pienten päiden sopukoihin tehokkaasti ja lähes pysyvästi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 24 kommenttia